Syysyön turinaa

Hiljalleen varjot pitenevät
ja on aika nauttia
tervastulen loimuavasta lämmöstä
ja rankisen kotoisasta suojasta,
jossa oikoa väsynyttä kehoa.

Pakkanen kiristää otettaan.
Tähdet puhkovat reikiä yön kankaaseen.
Sammal jäätyy hiljalleen.
Vielä ei ole lunta.

Kipinäpilvi kimmahtaa ylös
piipunhengen seuraksi.
Ruoka tuoksuu ja hymyilyttää.
Jo rouskaa jäinen sammal.

Tulija voimainsa lopussa,
väsynyt ja märkä.
Onko hetkeksi tilaa ihmiselle?
Tule veikkonen rankisen alle!

Vaatteet kuivuvat ja ateria
vatsasta valtaa alaa.
Hyvä on olla ja hymyilyttää.
Turisevat ja tuuli hetken huokaa.

Muistelevat menneitä.
Metsän runsaita antimia.
Pakkasia ja upottavia hankia.
Net oli pojat miesten hommia!

Ja kuin nauraen tarinoilleen
kettu häntäänsä huiskaa.
Tanssahtelee taivaan loimut.
luonto väsyneet uneen kuiskaa.