Vailla taitteita, vajavainen

Tämä on hieno,todella syvää ja ajatuksia herättävää pohdintaa! Erityisesti loppu säväyttää mua.

Kumpa meillä olisi - hienosti soi viimeinen säe - aikaa pysähtyä risteyskohdissa.

Vaikeaa on olla, ellei voi sivupolkuja tallustella.

Rakkaus elää ja voi hyvin,
kun sillä on tilaa hengittää.
Runossasi inhimillisyys kukkii,
kerrot oleellisen Oikeasta Rakkaudesta.

Rakkaudella on asumus sisällä meillä jokaisen on oma rakkauden kieli ja jos joku ymmärtää peilin viestejä hän rakastuu suljetussa tilassa, rajoittaen toisen olemista ja halua omistaa rakastetun kokonaan. Tämä vaihe pitää tyylillä  hoitaa, joita on ymmärrettävä, toinen toistaan auttaen, jota kasvaisi sydämen rakkaus. Hyvin olet sanot lopuksi siitä kasvamisen ihmeestä jota tämä syvän rakkaus osaa toisilleen tarjota...
Kaikenkaikkiaan rakastaminen on tunteiden raju tila. Korkea aallokko. 

Hyvä runo jossa hieno lopetus