oikeastaan ääni riittää kertomaan
että joku on olemassa
kaukana ja silti niin lähellä
minua, minuuttani
kuin kuurainen, mykistynyt metsä
sen nähdessäni tunnen
että se on suuri osa maailmaani
kuin suvessa soiva niittykin
mutta olen ahne ja kaipaan enemmän
kosketusta, kyyneleitä
autiuden täyttymistä ihmisellä
jälkiä viipymään ihollani
että hänen poistuessaan
sydän tietää
että se on takertunut jo johonkin näkymättömään
haluamatta päästää enää irti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tuskaisaa välittämistä ja kaipuuta, oikein kauniisti kerrottu. Rauhallisen tunnelmainen runosi maalaa eteeni seesteisiä kuvia. Upea runo, kerrassaan!
Vaikka vain kuulen äänesi
jo sekin saa rauhoittumaan
nopeat sydämen lyöntini.
Olet jossain pois?
Silti kiinni minussa,
ajatuksissani,haaveissani
kaipuussani syvällä sisälläni.
Kuinka kaipaankaan kosketustasi
huulillani,ihollani,hiuksillani,
sanomatonta sanaasi
kun olet lähelläni.
Tiedän silti sydämessäni
että haaveeni toteutuvat,
unelmani täyttyvät
kyyneleeni kuivuvat
Sinun suudelmistasi.
Olet osa minua, aina.
Auts, niin kaunista ja koskettavaa
kaipausta on tämän sydämellä kirjoitetun
runosi sanoma.
Ihana on *
Runosi on kaunis. Kyynel meinasi tulla silmään.
wau, mikä tunnelataus, upea runo sinulta jälleen
tyylikästä kerrontaa
Onko koskaan rakkaudessa
liian ahne
ei rakkaus on tai ei
mitään puolinaista siihen ei täydykkään tyytyä
Runo niin sanoistaan ja vertauksistaan kaunis
imaisee mukaansa...
Runosi alkaa jo erittäin hyvällä nimellä.
Mielestäni sen on pakko olla juuri sitä, ahneuden.
Sehä on yleisestikin hyljeksittävää, mutta kuitenkin erittäin vahvasti vaikuttava luonteen piirre, jota ei itse aina edes huomaa omaavansa.
Sillä, mitä runon minä tässä kaipaa, ei taas minun mielestäni ole mitään tekemistä ahneuden kanssa.
Tuskin kukaan koskaan missään saa liikaa myönteistä palautetta rakkauden kaipuulleen tai edes riittävästikään.
Rakkaus on niin suuri asia, ettei sitä voi liikaa antaa eikä saada.
Se on aivan jotain muuta kuin naapurissa vieraileminen, joka sinänsä saattaa sitä vain vahvistaa.
Kauniisti kuvaat viimeisessä säkeistössä, sydämelle tunnusomaista tietoa rakkauden olemassa olosta.
Mikään mikä ei mene liiallisuuksin ei ole huonoa,negatiivista,ja kun ei loukkaa ketään tarkoituksella, ei edes ahneus hyvin ilmaistu,pidän.
Niinpä, tuttua tämä...kaunista kaipausta ja halua, hyvä runo
Haikeutta, kaipuuta..
Ihastuin runoosi.
Mitä tähän muuta lisäämään.
Kauniisti kerrottu, vaikka sisältö aika raadollistakin; kun mikään ei riitä... Runona hieno!
on kuin soutelisi ihanan ilta-auringon aikaan tyynellä järven seljällä
Upea runo! Tässä on paljon tunnetta. Tässä on jotain mikä osui minuun.
Ahneus sallittakoon näissä asioissa :)
Vahvaa tunnetta, tyylikästä kerrontaa, runo johon uppoaa, jonka jokaisen sanan elää vahvasti mukana. Hieno runo. Lämmin Kiitos.
Luovilla kuvilla kirjoitettu kaipaus toiseen, olla toisessa. Rytmikäs, muttei liian imelä. Taitava, toisaalta surumielinen kauneuden pisara, on runosi.
Koskettavan kaunista kaipuuta tässä.
Inhimillisen nöyriä tunteita tässä kauniissa runossasi, rakkauden kaipuuta ja syvällistä pohdintaa.
Sivut