Nykyään mieluummin säästän mustetta, kuin odotan sanoja. Joka aamu herään taustaan, joka syleilee minua. On vain hakattava rauhan malmista tylsyys pois. Aikuisen varmuus kun tietää, että voisi levätä. Kun tietää, että ’ainoa’ tarkoittaa parasta kombinaatiota. Jopa apatia on tyypillistä. Kuten aina, mietin sydäntä, merta ja liekkejä. Mutta ei sillä ole väliä, sillä ajatukseni on viimein erakoitunut enkä välitä korjata luuloja tai tulkintoja. Väsymys kiteyttää. Ja vaimentaa ehdottomaksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea.