Kesä tekee ihmisestä orjan. Täydellinen aurinko loistaa eikä mikään tunnu yhtä vaikealta kuin rakentaminen sellaisessa valossa. Pulssi on rumpu joka kuuluu unessakin. Hämärä on tuuli joka laskeutuu kuin viitta. Tässä kuumuudessa ajatus kytee lakkaamatta, kiemurtelee, on humala. Kuin koko maailma tuulikellossa. Selkeä mieli ja viininsameat silmät. Sydän kuristuu matalista ajatuksista. Keveistäkin askelista roiskuu suolavesi, jonkinlainen intiimi adrenaliini jota ei saa hikoiltua pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kesä on kamala aika ihmisen elossa.
Kaunis runo.
vau. sinulla on sana hallussa taas.