en alennu anomaan siipien suojaa
en soutamaan yli välkkeen
piiloon, pois
täältä
minne tahtomattani jouduin
mahdottomuus sanoa
" tämä kaikki on meitä varten "
kuhiseva maa
vesi, kukkivat kumpareet
kierrän niityn
pysähdyn rannan ohimolle
jossa joka ainoa kivi itkee
miten minäkään hymyillä voisin
maljaani säästän vielä helmen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
äärettömän kaunista. vaikka kivet itkee, voit olla se joka tekee muutoksen, suru tarttuu mutta niin tarttuu hymy ja ilokin.
mielettömän taitavaa sanojen käyttöä.
Sanataidetta parhaimmillaan.
Herkän hauraat ovat sanasi
melankolisella runollasi,
silti kyyneleiden jälkeenkin
"uskot" siihen helmeen minkä
maljaasi säästit;)
Hieno runo.
tässä runossa on
todellakin
jotain kaunista
alkuperää
Hieno runo. Viisas
Tätä kaunista teosta oon lukenu monikertoohin ja aina se tuo silimien pohojalle kyynelvesiä. Kuinka kukaa osaa tälläästä runoolla, kaikki kielikuvat on tuorehia ja niistä saa mielikuvat selekiästi näkyville. Niinku tuo 'rannan ohimolle',- se on yks niistä kohorista joka saa lukemahan uusiksi ja uusiksi.
Kaunista ja koskettavaa on runojes anti.
Vaatimattomuuden pieni helmi kirkkaimmillaan, hiljaista kerrontaa. Olisikohan kansallis-
romantiikkaa kun kuulen hankaintenkin hiljaista
kitinää järveltä. Kaunis, hyvin kaunis runo.
Tämä runo on kyllä aarre, niin kaunis ja vahvaa tunnelatausta huokuva. Tykkään siitä, että runossa on paljon vertauskuvaa ja tästä niitä löytyy. Enpä tiedä, miten vielä kehuisin....sanon vaan että mahtavan hyvä!
Kaunista, miltei särkyvää on herkkyys sanojesi
Kaunista luonnon ymmärrystä
Kun otsikko on kirjoitettu pienin kirjaimin, ja siinä esiintyy sana pieni, niin sillä täytyy olla suuri merkitys, että sana "Sinä" alkaa isolla kirjaimella. Se ikään kuin kompensoi sanan "pieni". Tässä runon keväässä on jokin uskonnollinen vire, ehkä vähän panteistinen, mutta samalla jotenkin alakuloinen, jopa surullinen. Kuitenkin runo alkaa uhoten: "En alennu anomaan siipien suojaa, en soutamaan yli välkkeen".
Herkkä, kaunis runo
Kuinka pieni ihminen onkaan....maljaan säästyi vielä helmi,hyvin kauniin haikeaa,pidän.
Häkellyttävän taidokas ja symbolinen runo. Itkettävän ihana ja ihmeellinen. Kirjoittajan älykkyys suorastaan säkenöi jokaisella rivillä ja rivien välissä. Upea kokonaisuus!
surullisuudessaan loistavaa kerrontaa pidin harvinaisen paljon
koskettavaa itken kyyneleitä
runosi sisällön kauneutta
Oih, miten kauniit ja herkät sanat olet runoosi luonut. Tömä on helmi joka kirkastuu kerta kerralta runoa lukiessa.
Kiitos tästä helmestä.
Kauniita kielikuvia, hieno tunnelma.
Kaunis, hieno runo.
Jotakin herkkää, jotakin nöyrää ja jotain niin lohdullista!
Hyvää Pääsiäistä!
Mielenkiintoinen ja kaunis kokonaisuus. Pidin.
Sivut