Kun kuunvalo 2

Ikinä ei voi tietää, halusiko toinen onnistua vaiko ei, jollei ajatuksia osaa lukea... haikea runo.

Tällaista tekstiä on helppo ja nopea lukea.

Voih.
Niin, Kaunis muisto voi kääntyä ahdistavaksi.
Se on mahdollista.

Metsässä kävely auttaa puhdistamaan päätä,
ajatukset ja tunteet eivät pääse muuttumaan pahoiksi,
kun kävelee luonnossa,
ja on tarkka ajatuksistaan, laittaa kuin luukut kiinni
joihin asioihin.

Koskettavaa runoilua tämä.

Vahvaa tunnetilaa herkin ja vahvoin vedoin, hyvä runo.

Niin todellinen runo, kuvassa muisto, rakkaasta, vielä herätessä. Kaipuukin, pikkuhiljaa aamun valjetessa sitten todellisuuteen herääminen. Tuska minkä mennyt rakkaus nostaa, runossa hyvin voimakkaasti pintaan. Voimakkaita tunteita mielessä jonka hyvin kuvaat tuohon huoneeseen. Kyllä tuossa on hyvä vähän saada
ilmaa kiertämään, ajatuksia pois siltä tuskaa tuottavalta kehältä, mitä aivot työntävät lisää ja lisää. Pelkästään raitis ilma voi saada ihmeitä aikaan. Runo on hyvin surumilinen suomalaisen melankolinen rakkauden päättymis kaipaamis runo, kosketti minua.

Oli syy loppuun mikä tahansa niin se sattuu ja kovaa, hyvä runo

Surullinen, mutta loistava kerronta, pidin paljon.

surullista 

pidin paljon

Koskettavaa ja upeaa samanaikaisesti.

Ei elo aina ihan hyvälle tunnu.

Jatkoa edelliselle, joka tässä muuttaa muotoaan haikean surumieliseksi.