Hän ei
vain
ole osannut
elää
paremmin kuin
on elänyt
ja nyt
iltasin marraskuussa
kun hän
haluaa nähdä
tähdet
hän nostaa
katseen
kohti taivasta
ja hän
katsoo niitä
tähtiä
kuin eksynyt
kulkija
joka haluaa
löytää
oikean suunnan
elämälle
ja jos
taivas on
pilvessä
eikä hän
näe
niitä tähtiä
niin kuin
eilen illalla
kun ei
hän
nähnyt pilviltä
niitä tähtiä
se sai
hänen
mielen levottomaksi
ja niin
hän kävi
istumaan
oman pään
sisällä
hiljaisuuden varjoon
ja kun
hän
oli aikansa
istunut
oman pään
sisällä
hiljaisuuden varjossa
oli mieli
rauhoittunut
ja mieli
oli kuin
laivaton
hiljaa aaltoileva
aavameri
auringon nousun
hetkellä
tuosta mielen
luomasta
kauniista kuvasta
hän
yrittää pitää
kiinni
tulevina päivinä
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
näin ajatuksin tuleva rauhoittaa
ja tuo kerronta siinä on jotain taikamaista
kiitos kyllä pidän
Sivut