Elämää
kuinka sanoiksi pukea voin
yhtäkkiä vain salamoi
kaatuu kun huitasee vesilasia
sotkua
lisää töitä
kestävää laatua luulin
elämänsä olevan
koti nyt myytävänä
lapset jo itsenäisiä
näinkö elämän on mentävä
mummun sydän
surustako halkee
vaan kestävyys vahvistuu
yhtäkkiä vain salamoi
kaatuu kun huitasee vesilasia
sotkua
lisää töitä
kestävää laatua luulin
elämänsä olevan
koti nyt myytävänä
lapset jo itsenäisiä
näinkö elämän on mentävä
mummun sydän
surustako halkee
vaan kestävyys vahvistuu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kun se joskus nappaa niskavilloista ja ravistaa hereille - ja kuitenkin se pitää omistaan...
Hieno runo