Nuoruudessani paras ystäväni.
Vierellä antaen lupauksia kaiken mahdollisuudesta.
Matkan puolivälissä naputat olkapäätäni kärsimättömänä: "Miksi et tehnytkään sitä?"
"Miksi noin teit?"
Maksuksi viisaudesta ja ymmärryksestä maalaat uurteita kasvoilleni.
Mitä sanon sinulle matkan lopussa? "Sillä mitä annoit tein mikä oli minulle parhaaksi. Heidän parhaakseen.
Äänesi raksuttaa korvissani.
Kun olen oikein onnellinen äänesi vaimenee. Levähdät hetken.
Vielä vierelläni. Ennen kuin valitset uudet ystävät ja vihamiehet.
Unohdat minut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi