Näkymätön silhuetti

Runoilija miloska

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miloska kuva
nainen
Julkaistu:
418
Liittynyt: 23.7.2007
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 19:26

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
23.8.1971

Maailma on paljon mielenkiintoisempi kun sitä katsoo pää alaspäin.
 

vaaleanvihreä viiva tummasta maasta
näkymätön silhuetti

ojentelee
kiemurtelee
etsii paikkaansa valon ja pimeyden vuorotellessa

kasvattaa oranssia lilaa keltaista
pehmeän karheaa pintaa

kastepisaroiden kehdoksi ja hautapaikaksi

pukeutuu iloon tai suruun
näkijöille, kokijoille

paljastaa kauneuden maksutta
katoavaisuudesta maksattaa kalliisti

katkeaa elämänhalunsa takia

ei siksi ettei jaksa elää
vaan koska haluaa elää enemmän

näkymättömänä silhuettina

Selite: 
Elämä on katoavaisuudessaan kaunis.
Kategoria: 
 

Kommentit

Runo ottaa lukijansa. Ottaa antaaksen.
Kuvitelman paluusta ajasta jota ei kenties ollutkaan, ajasta jonka olemus hahmottuu vasta ajan kuluttua. Monasti. Vaikka nimet muuttuisikin, aika milloinkaan ei ole nimetön. Vaikkei sitä voikaan kutsua takaisin, aina joku kutsuu...

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot