Lähdin

enkä minä enää jaksanut yksin
nummella seistä

kaukaiset harjut minulle kuiskivat
lieskat illan hohteessa nyökyttelivät

-Lähde! Etsi tarinasi joka on sinuun kirjoitettu

kun yö roikkui raskaana olkapäilläni,
puut natisivat pimeyden tuulista,
irroitin hellästi juureni maasta

kivipaadet vierelläni ihmettelivät:
-Miksi lähdet kotomaalta?

-Ettekö ymmärrä vanhat viisaat,
ei minulla lintua, tuulta, sädettä oksillani ole,
ellen punaista hohdetta elämääni löydä

vaelsin polkuja umpeen kasvaneita
kukkien kultapölyn lentoa seurasin

lepakot siivet, hiiden hampaat tieltäni raivasin

sinisen lammen rantaan vaelsin
väsyneet juureni multaan upotin
mieleni unien syvyyksiin vapautin

kun hiipui piippu vanhan ukon,
vaikeni tarinat yön kansan

elettyjen öiden painon oksiltani varistin
hiljaa katseeni valoon nostin

linnut lauloivat laaksosta laaksoon
tuuli puhalsi pasuunoillaan

punaisen vuoren edessä
seisoit sinä