Pelkään

Pelkään

että en ole tarpeeksi
että olen liikaa

pelkään

että annat sydämelleni kauniin kodin
ja kun se on sinuun juurtunut, riuhtaiset sen rinnastasi

vertavuotavana se värisee pimeällä kujalla,
punaisten lamppujen alla

siellä missä haavoittuvuus vetää viimeistä hengenvetoaan

siellä missä esirippujen takaa tulevat veripisarat peitetään naurulla ja kylmillä sanoilla

pelkään

että rakkautesi pakkaa tavaransa yhtenä talviyönä, hyppää junaan päämääränä ilman minua

ja minä jään loppuelämäkseni kolkolle asemalle, sinisten lamppujen alle

keskustelen ikävöivien kanssa
kauheimmista ja kauneimmista jäähyväisistä

pelkään

että se sammuu sumuksi surullisten silmiin,
lauhtuu luopuvien lauluiksi

pelkään

mutta silti rakastan sinua