Kellon käydessä,
aikaa rajatonta,
sytytän jälleen tupakan.
Sen, jonka päästä voi napsauttaa mentholin maun.
Se onkin ainut ääni,
kellon raksutuksen lisäksi,
taas koko iltana.
Ja olo oli kuin rajaton aika,
olisi hetkeksi katkaistu.
Mielessäni häivähtää vain ajatus,
milloin pysäytän rajattoman,
viimeisen kerran.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi