suurien käsien suojeluksessa
kasvaa pieni lapsi
aika vierii maailmassa
vanhempi on jo harmaahapsi
missä kädet ääni isän
mihin katosi leikit
missä nuoruus, huolettomuus
mitä kätkee alleen meikit
niiden alla kyyneleitä
hymyjenne pisaroita
vaikka yksin kuljen elonteitä
jokin ääni kuiskaa
’ luota lapseni ja voita ’
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikka kuinka olisivat tammeksi kasvaneet lapsemme, niin aina lähtee pyyntö hiljainen, kuin runosi viime lause. Kaunis ja niin taidolla kirjoitettu on tämä runosi.
Kaunis, herkkä runo, hyvä
Koskettaa kyyneliin .... luin uudelleen
ja uudelleen.
Kiitos tästä *
Tämä on koskettava ajankohtainen runo, kun meidänkin lapsemme ovat aikoja sitten siivilleen kohonneet. Vaikka he ovat aikuistuneet, niin totisesti aika-ajoin tukea tarvitsevat.
Syvällinen ja puhutteleva, tunteikas runo, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Lopetus on erityisen onnistunut! Onni on tuntea tuo iätön suojelus elämänkaarella - vanhempien, Luojan, tammenlehvien... vaikka aika kulkeekin koko ajan eteenpäin, ja omalta osaltaan jakaa sitä turvallisuuden ja kannustuksen tunnetta muille.
Aika vie nopemmin kuin tahtoisimme, runossasi koskettaa viimeinen säe ja viimeinen lause
Taiten olet sanasi saanut
luettavaksi niin suureksi
viisaudeksi
leppeäksi
oikeaksi elämäksi
"Mitä kätkee alleen meikit", tuo lause pysäytti minut. Ympärillä on paljon ihmisiä, jotka piiloutuu meikkiensä taakse (ja niin minäkin joskus tein), kun on hukassa itsensä ja maailman kanssa.
Kaunis kasvamisen runo, kasvukipuja tulee kai jokaiselle, mutta lopulta luottamus elämään kasvaa.
Sitä
Kasvua se on tää
elo~
hieno runo~
Kaunis, elämänmakuinen runo.
Sanotaan riimien olevan jo osin 'pannaan julistettuja', mutta mielestäni tässä runossa ne vain korostavat/täydentävät sanomaa. Erityisesti pidin lopun sitaattilauseesta joka täydentää runoa ja samalla sisältää 'ikiaikaisen' viisauden. Hieno runo.
Oi, miten kaunis runosi, kananlihalle nostatti, ja ihan tuntui, kuin olisin kuullut loppulauseen jo edesmenneen isäni suusta. Kumpa voisin jättää omalle lapselleni tällaisen lauseen elämää varten.
Luojan suojeluksessa
lapsen mielellä,
sekä tammen voimakkaalla
päättäväisyydellä.
Silti elämä tuo kyyneleitäkin
nuo kyyneleet tuo voimaa,
jaksaa eteenpäin.
Hieno runo.
Kaunis, syvällinen runo, joka koskettaa voimakkaasti ainakin tätä lukijaa.
Tuo kielikuva kyyneleistä ja hymyjen pisaroista on hieno. Tunnelmaltaan kaihoisa runo, luopumista lapsuudesta taas sinne palatakseen. Kiitos kaunis.
ajankohtainen runo tosiaan!
Upea kuvailu, niin herkkää ja koskettavaa!
Jälleen upea teos sinulta :)
Tästä tuli hetkessä yksi lemppareistani. Upea, koskettava, toiveikas. Uskoa huokuva. Kerrassaan upea, sielun sopukoita lempeästi lämmittävä!
Ihana runo, kuinka aika menee nopeasti, lapsuus leikit ja nuoruus palautuu mieleen ja lohduttaakin elämän pyörteissä.
niin, tämä elämänmatka on niin ihmeellinen, juuri kun on oppinut olemaan kaipaamatta joka päivä omaa äitiään, huomaakin niiden omien pienten olevan lähdössä maailmalle, todellakin meikattujen kasvojen takana voi olla eksyksissä oleva pieni tyttö, kyllä me äidit puhallamme tai ainakin yritämme puhaltaa sitä kantavaa ilmaa lapsiemme siipien alle, runosi kosketti
Runosi on oikea helmi.. valtavan kaunis ja koskettava, viisas. Tähän runoon sisältyy niiin paljon.
Tallennan suosikkeihini.
Kiitos.
Kaonis syvältä koskettava runo!!
Eipä niitä evväitä mualimaan lähtiissä ou liikoo annettavina, vaekka omista kokemuksistaan niitä jakas. Vuan ihe seo elämäntuulet kokkeiltava ja piettävä vanhan Tammen neuvvot mielessä.
Runosi kertoo vaikuttavasti elonpolkua lapsesta aikuisuuteen, jonka saavutettuaan on edelleen matkaoppaina, vanhempien mieleen jääneet ohjeet, joista yhtenä tärkeimmistä runon viimeinen lause "luota lapseni ja voita."
Hyvä runo.
Ihana ääni, joka tuon kannustuksen kuiskaa. Ihminen kiireissään ei sitä usein kuule. Ja ihmisen itseriittoisuus hukuttaa sen elämän sykkeeseen. Kaunis ja hyvin syvällinen runo. Mutta ihmisen kasvu on kipeä matka ja välillä kaipuu taaksepäin valtaa mielen. Onkin hyvä, että voi muistella sekä omaa että lastensa lapsuutta.
Tammi kuvastaa lukijalle "jykevää" ja "vankkarakenteista" selviytyjää.
Elämän tuuliin vaan ja vahvistumaan - sellainen tunne tuli tästä, ja se vahvistui runon viimeisen rivin myötä.
Tämä voisi olla ns. saatekirje/runonen maailmalle lähtevälle "lapsi-tammelle" :)
Hyvin varovaisen herkkä ja tavattoman kaunis.
Hyvin kuvaa runosi nimi kasvua ja ajan kulkua. Niin olemme me kaikki kasvaneet
ja kehittyneet ja niin käy myös lapsillemme.
Kuitenkin elämme elämämme saadut opit
ja ohjeet mukanamme.
Kaunis ja koskettava runo.
Hyvä ja kaunis on kuiskaus tuos lpus. Koko runo on valtavan suuri. Ajatus on kokonaanen ja niin tosi meille joiren mukulat on lentäny pesästä ja silti saamma olla välillä monitavoon tukipilariinaki.
Suurien käsien suojelukses ollahan kaiken ikää.
Kasvukipuja jokainen kohtaa matkallaan,hyvin tuot sen esiin,pidän.
Hyvin kauniisti sanailtu, jättää sellaisen lohdullisen tunteen lukemisen jälkeen
herkkää eli loistavaa pidin paljon
Sivut