Illan kepeys luo usvaverhon muistojen päälle Antaa levähtää hetken, ja taas jatkaa matkaa eteenpäin Kosketus syksyn tunteen luo läpi sydämesi lämpimän On kuin olisi aina tämä hetki se pysähtyy Olet siinä, annat tunteen olla sinussa, kunnes se häipyy jonnekin kauas Tavoitat sen uudelleen jossain Muistat tämä samanlainen ajatus on ollut ennenkin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kevyttä kaunista ja hellää
upeaa leijailua on sanoissasi
niin hiljaista
runo jotenkin pysäytti minut
tähän hetkeen ja ymmärsin sen merkityksen
kiitos runostasi
ajatuksia herättävä kaunis herkkä runo
Tämän runon rauha vie minut vie mennessään kuin hiljaa virtaava vesi. Tähän jään mielelläni hetkiseksi...kuuntelemaan sen synnyttämiä ajatuksia. Syviä ajatuksia. Kauniita ajatuksia. Runo on kuin voimapaikka. Kiitos.
Sivut