Surullisuutta sydän tuntee pois on lapsi viereltäni häntä jota ennen tuuditit hän joka oli läheisempi kuin kukaan muu Minne hävisi aurinkoiset päivät jolloin iloitsimme yhdessä minne katosi hymysi, minne lähdit läheltäni Nyt on vain synkkää se näkyy itkuna urina kyyneleinä Ympärilläni voisi olla vain iso vesi puhdistasi sieluni poistaisi tämän painavan ajatuksen etten enää koskaan näkisi kultaista pienoistani Hymyilen kasvoillani vaikk sydämessä painaa missä on lapseni kultainen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Miten tuttuja tunnelmia tässä! Lapsosen kasvaminen ja äidistä erkaantuminen on kovaa äidinsydämelle.
Haikea, herkkä runo
Todella koskettava runosi on surullinen ja samalla rakastava..
Äidin huoli pesästä lennähtäneestä voi olla tosi suuri - havahtuminen ajan kulkuun tapahtui juuri sillä hetkellä, kun ensimmäiseni muutti omilleen. Osui ja upposti tähän lukijaan suunnattoman kaunis, surumielinen runosi.
Näitä tunteita en koe itse koskaan, mutta ymmärrän kyllä vanhempien huolen lapsistaan. Kauniisti sen puit runomuotoon.
Äidin kaipuutaa koskettavaa,pidän.
Sivut