Löytäisinkö tuoksun juhannuksen,
sen kauan kadonneen,
sydämen suruun, arkipäivään.
Missä on juhla kesäpäivän nyt,
päivät, yöt työtä, siellä juhannusyö.
Ei ole aikaa viettää kaikkein
kauneinta päivää kesäkuun.
On muuta, suurinta on palvella häntä,
vaipunutta omaan unhoon, poispääsyä ei.
vain apatia omaan maailmaan.
Me, tarvitsemme tukea tähän,
väsyneet hoitajat,
liian paljon vaaditaan,
milloin on raja ihmisen
sielun.
Vain tämä juhannus, mitä ensi vuonna,
sama tahti,jaksa hoitaja pieni olet
elämä heille vanhuksille
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sellaista asiaa, joka todella koskettaa luita ja ytimiä myöten...hoitajan osassa oleminen on tänä päivänä erityisen rankkaa...hyvin kirjoitat!
kuinka kauniisti kerrotkaan, hienoa että teet arvokasta työtä ja jaksat kuunnella ja auttaa niitä jotka ovat tehneet *tämän maan* ennen meitä, väsynyt hoitaja pieni, toivon että osaat vapaa hetkinäsi heittäytyä toiseten hoidettavaski (vaikkapa hierontaan, tietysti sanon niin, olenhan hieroja);), kaunis on myöskin runosi
Tiukille on mennyt työpaikoilla nykyisin. Rahaa riittää moniin toissijaisiin asioihin, mutta työntekijöistä imetään viimeisetkin mehut.
Siunauksellista juhannusta.
Sivut