Sinä lapin tyttö,
juokset tuntureiden juurella,
löydät sielusi sieltä,
virtaavilta vuoripuroilta.
Tunnet suuren salaisuuden,
noitarumpujen sävellyksen,
usvaisilla soilla laulaa ukkometso
ikäväänsä.
Menninkäiset seuraa kulkuasi
opastaa näkemään luonnon
ihmeet, keijut salaperaiset
kuiskaavat korvaasi viestin.
Lapinpoika kutsuu tytön luokseen,
luokse menninkäisen luolan,
luokse tulenliekkien.
Sudet ulvoo ympärillä,
tuntevat kaipuun laumaansa
yksinäinen erämää kuulee
laulun rakkauden tuskan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on ikään kuin minulle kirjoitettu.
Todella kaunista lapintaikaa huokuu runosi sanoista ...hyvin vahvana ja voimakkaana<3
Lämmin kiitos sanoistasi<3
Lapin tyttö mä oon...aina kun olen poissa Lapista, tulee kauhea koti-ikävä, varsinkin tunturia, sillä lapsuuskotini olohuoneen ikkunasta saatoin aina katsella tunturin rinteillä laskettelevia ja uudenvuoden yönä soihtulaskettelijoiden lasku ylhäältä tunturista alas asti oli unohtumaton näky.
Täällä en näe tunturia, mutta näen lehmiä ja vihreitä niittyjä ja joen, niitä taas en nähnyt lapsuuskodin ikkunasta, paitsi lehmiä silloin pienenä. Kiitos näin kauniista runosta ystäväni...tuli todella haikea olo.
hienoa ja niin erilaista voimakasta, lapintaikaa on sanoissasi
Sivut