Niin yksin olin maailmassa,
itkin usein
mieleni täytti vain synkkyys
olin vain tyhjä kuori.
Kun toiset nauroi, minun sydämeni itki, vain huuleni hymyilivät.
Tyhjä ruumis etsi lohdutusta,
en löytänyt sitä enää mistään.
Tuhoisia ajatuksia näin vain edessäni,
ystävät rakkaat en teitä voinut näin miettiä
olin itse niin synkkä
Maailma ei antanut sitä mitä uneksin,
mahdollisuudet olivat poissa
vain näytön jossain joukkueessa
Turvaa ei vanhemmista he eivät sitä tienneet, oli keskusteluja päivän.
Sydän kärsinyt ei jaksanut enempää, maan päällä on lait ihmisten, ne eivät lupausta antaneet
Selite:
Runo on mielikuvitusta, ei kerro todellisuudesta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tällainen tillanne voi olla monen kohdalla taäyttä totta näinä aikoina.
Koen jollain tavalla samaistuvani tähän. Tällaista tai tämänkaltaista olen kokenut.
Kosketti syvältä.
..yksin polku rankka lie, jos erilaisna kasvaa -
mutkaa täynnää sekin tie, mut voimaks tuokin saattaa - vaan pieni voikin olla korsi, joka viimein maahan sorsi - elo mainen kimurantti, loppuun asti kantaa...
Sivut