Hän kulki elämän läpi
jättäen hyvyyden meille
sydämeen.
Minne kuljit sä tuulien teitä
jätit jälkesi jokaiseen.
Enkeli katsoi sydämeen
niin haavoittuvaan,
väsyit jo matkaasi tekemään
sydämesi levon sai.
Pysyi sydän niin kultainen luonamme
rajatun ajan, pois lähdit lepoon ikuiseen
luokse kirkkaiden säteiden.
Kun rauhassa levätä saat, rakkaus
ainoa meiltä jälkeesi jää.
Pyysit sinne suureen avaruuden taa,
usko on voimaa, sen tunnemme jokainen.
Älä koskaan pelkää luojan sanomaa,
lempeys suuri on matkasi pää.
Miksi koskaan loi luoja niin suurta ja kaunista
kun kerran lähteä täytyy luotamme kauas pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Itkettävän kaunis muistoruno. *~
Sivut