Olen aina koditon,
en löydä koskaan
pysähdystä sielulle
levottomalle.
Äiti antoi elämän,
isä määräsi mielialan
ei omaani kysytty.
Eksynyt elämän kuvioihin,
mikä olen , miksi tulin
kotini hyljätty.
Rakkaus, ei mitään
ystävä vierellä
auttaa.
Olen tuntematon itselleni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lisäsin suosikkeihini :) ja kiitos arvosteluistasi
Sinua kannatellaan kyllä, suuremman rakkauden voimin.^^
Hiukan melankoliaa runossasi, mutta sanoma on kaunis. Viimeinen lause puhuttelee, etsin näet itseäni päivittäin, kun yritän opetalla olemaan rehellinen itselleni.
Olen sanaton :o
Surullinen sävy.
Suosikki ->
Kaunis ja paljon kysymyksiä täynnä oleva runo, koskettava... tykkäsin tosi paljon, hieno.
yksinäisyys kuvastuu voimakkaana runossasi...kokskettavaa sanailua
Sivut