Yhä kauemmaksi haihtuvat
kesän kauniit muistot mielestämme,
kun syksyn koleat tuulet saapuvat
ja pyyhkäisevät...
ajatustemme hauraita kuvakirjan sivuja
kylmillä siivillään.
Miten nopeasti
aika kulkeekaan eteenpäin,
kun juuri avautuneet vihreät lehdet
kulkevat jo kellastuneena
virtaavan veden pinnalla
kohti kuolleiden lehtien valtakuntaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liian lyhyt on Suomen kesä.
Runosi haikean vaikuttava, puhutteleva.
Pidin.
meidän vuodenaikojen joko ihanuus
taikka kurjuus
Sinullahan nyt runosuoni oikein pulppuaa. :)
Alakuloinen tunnelma, mutta nautitaan siitä mitä luonto meille tarjoaa.
Kaunis herkkä tunnelma, pidän paljon
Hieno, tässä runossa huomaa hyvin kuinka kesää odottaa ja sitten se jo meneekin menojaan. Onneksi jokaisessa vuodenajassa on oma kauneutensa. "hauraita kuvakirjan sivuja kylmillä siivillään" taidokas sanailu!
Tähän runoosi oli helppo eläytyä. Haikeaa ja vahvaa tunnetta. Hyvin kuvaat sen tunteen kun kesä vaihtuu syksyyn ja varmasti sen , miten nyt jo voi havaita kuolleita lehtiä paikoin eli syksyn uhka leijuu , sen tiedostaa. Taitavasti kerroit. Melkein jo paleltaa.
Aah. Mitä haikeutta. Surullinen. Pistää pysähtymään ja katselemaan ympärilleen. Aika on ihmiselämässä lyhyt kuin kesä mennyt. Hmm.
Kesä poistuu, syksy saapuu.
Ajan kulku on todella nopeaa, ihmiselo hetkessä ohitse vilahtaa.
Ajalla on siivet ja tuulen ne saavat alleen vieden kesän rippeet mennessään..kyllä sinä kirjoitat niin kauniisti ja herkästi kaikesta..ilo lukea :)
Äiti maan kaihoisat kasvot
ja syystuulet~~
Kaunsita kerrontaa, hyvä runo.
Aika lentää ja vuodenajan vaihtuvat.
Mieli ei meinaa ehtiä muutokseen mukaan...
Läsnäolosssa ja luopumisen haikeus.
Sivut