Taivas nukahtaa sinihimmeään uneen,
kun valo väsyneenä hämärän vartalolla
hiljalleen ratsastaa.
Näin yön syliin hiipuu auringon sammuva tuli
ja laskee käsistään kultaisen usvan
hiljaisuutta henkivän metsän syliin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Yön syli voi olla samaan aikaan
sekä lohtua antava
että surun pimeä pesä,
silti aamu aina nousee...
Niin kaunista, että en osaa kuvata sanoin.....
Kaunista, kaunista metaforaa, upeaa sanankäyttöä, suosikkeihin!
Kaunis hyvänyön runo.Hyvää yötä!
Pystyn tuntemaan runon tunnelman, tästä saan mieleeni postikortin :) Kauniin auringonlaskun..
Suosikit->
*...ja laskee käsistään
kultaisen usvan
hiljaisuutta henkivän
metsän syliin.*
Samoin minäkin pökerryn metsän syliin runosi kauneudesta lumoutuneena. :)
Tässä on niin IHANA, levollisen herkkä tunnelma. Hyvin osaat tuon tunnelman luoda : )
lämminhenkinen ja kaunis tunnelma runossasi..
Upea runo!!!!
Sen satula on sopiva ja siitä on helppo laskeutua ratsailta - yön sinihimmeään uneen mukaan :)
Tämä teos tuo mieleen upean maisemapostikortin.
Tämän kauniin runosi tuntee
ja näkee kuvana edessään.
---> taltioituihin.
Oi voi miten kaunista...huokaus..
Niin ihana rauha lepää runollasi ja sen turvin voikin vaipua kauneimpiin haaveisiin...
Yö hellästi runossasi koskettaa.
Levollisen lämmin runo.
Upeaa tunnelmointia. Tämä tuntuu iholla. Kaunista sanojen käyttöä jälleen.
Hauraan usvainen tunnelma upeassa runossasi. Niin kaunis... hiljainen tunnelma.
Taas on niin kaunis ja herkkä runo, pidän paljon : )
runon otsake ihanan kaunis
koko runosi sanallisesti herkkää kaunista
kauniimmin ei Yön haurasta kosketusta
kuvailla upeata
Sivut