Aurinko hymyilee nyt ystävän huulin.
Se tuulen siivillä sanansa kuljettaa
ja korvaani ne hiljaa kuiskaa.
Näin häipyvät pilvet tumman taivaan.
Ei murhetta, ei huolta, kun ystävän kultaisen
löysin taivaan tuulien luota.
Nyt aurinkoon katson ja hymyilen sinulle.
Olet pimeiden päivien valaiseva portti
ja virkistävä sadepisara kuivan maan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistavaa sanataidetta, allegoriaa, kaunis sanoma, suosikkeihin!
Runosi on herkkää ja upeaa tunnetta. Tuli mieleen perhosten yö herkin siivillä lento sydänten pinnalla hipaisten koskettaen. Upea tulkintaa!!!!!
Todella kauniisti runoilet ystävällesi. Upea ja lämmin tunne on sanoissasi.
Kaunis runo ystävyydestä ja sen kantavasta voimasta myös ylitse niiden päivien, jolloin on synkeämpää.
Kaunis, mukava runo ystävälle...hieno : )
kaunis on runosi ystävälle...
Voisko kauniimmin ystävälle kirjoittaa!!!
Oih, niin koskettavan kaunista !
Aivan ihana runo.
Kauniin herkästi kirjoitat!
Voi miten koskettavan kaunista...rakastan:-))))
Sivut