Elämän myrskytuulissa

Runoilija Makarios

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Makarios kuva
mies
Julkaistu:
380
Liittynyt: 15.7.2007
Viimeksi paikalla: 5.1.2025 21:41

Asuinpaikka: Kalajoki
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
4.1.1965
Facebook:

 

On turhaa taistella
myrskytuulia vastaan.
Ne puhaltavat, repivät
ja riepottelevat
minun hauraat unelmani
maanrakoon.

On parempi vetäytyä
etsimään suojaista lepopaikkaa.
Hiljaisuuden keskellä parsia kasaan
repaleiset untuvasiipensä
ja elämäntuulten ruhjomat
turhat unelmat.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista ja haikeaa..ethän luovu unelmistasi,ethän...koskaan!

Myrskyllä on sellainen voima...repiä rikki haaveet ja unelmatkin! Todella hyvin kuvaat tässä yhtä jaksoa elämässä, joka toisilla voi olla lyhyt ja toisilla pitkä!

Elämän tuulissa kaikkea tapahtuu, mutta unelmistaan ei tarvitse luopua. Niistä on hyvä pitää kiinni, silti. Kaunis runo.

Nyt on aika harsia ja parsia syyshämyisiä siipiä, ovat sitten eheät kun valon voima taas voittaa pimeyden.

Kaunis, jotenkin niin hauraan suruisa runo...tosin unelmat eivät koskaan ole turhia...

Jopas sun runosi nyt koskettavat. Upeaa!
Mieki just sanoin että talviunille vetäydyn..

Kipeäaiheinen runo, mutta juuri noinhan sitä joutuu elämässä joskus tekemään. Kauniisti kirjoitettu.

Haikea, herkkä runo...pidän

Herätät todella ajatuksia tällä, saat pohtimaan asioita tämän tekstin takana.. minun kun tekisi mieli huutaa tähän; eikun tuulimyllyjä päin! Tässä on nöyryyttä, kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta ja tietynlaista antautunista maailmalle ja/tai rakkaudelle....

Monesti tuntuu tältä, mutta onneksi olemme valmiita kursimaan kokoon sen vähänkin, mitä unelmistamme on jäljellä ja paikata reiät uusilla unelmilla. Puhutteleva ja koskettava on runosi.

Tässä kauniissa runossa oli hienosti kuvattu tuntoja joita ajoittain tulee jokaiselle.

Tämä elämä kyllä repii usein siivet ja unelmat riekaleiksi.
Kauniisti ja taidolla tuot asian esille.

Näissä surumielisen koskettavissa
sanoissasi on paljon elämän
viisautta- mennä suojaan, omaan rauhaan.
Mutta unelmilla on oltava siivet ja kun on
suotuisat tuulet voi lentää kohti päämäärää
ilosta siivet lepattaen.

Niin, tämä runo on syvältä koskettava. Unelmamme on usein harhaa ja hajoavat arjen puristuksessa. Voi,kun saisimme niitä ikuisia unelmia!

Ihanasti oot kuvaillu tämänkin.. synkkyyttä ja toivoa mukana kuitenkin. kiva!

kauniisti sanailtu herkän hauras runosi
vähän uhmakaskin
pidin

Niin äärettömän suruisaa ja silti lohdullista ~elämänviisautta, ajatusta joka kantaa kivunkin yli.

Vau!
Todella hienosti ja harkiten kirjoitettu. Tykkään :)

Kuin ohjeeksi
mun elämäni kohtaan :)
hienosti lempeästi

Niin, tämä runo on syvältä koskettava. Unelmamme on usein harhaa ja hajoavat arjen puristuksessa. Voi,kun saisimme niitä ikuisia unelmia!

Ihanasti oot kuvaillu tämänkin.. synkkyyttä ja toivoa mukana kuitenkin. kiva!

kauniisti sanailtu herkän hauras runosi
vähän uhmakaskin
pidin

Niin äärettömän suruisaa ja silti lohdullista ~elämänviisautta, ajatusta joka kantaa kivunkin yli.

Vau!
Todella hienosti ja harkiten kirjoitettu. Tykkään :)

Kuin ohjeeksi
mun elämäni kohtaan :)
hienosti lempeästi

Kaunista ja haikeaa..ethän luovu unelmistasi,ethän...koskaan!

Myrskyllä on sellainen voima...repiä rikki haaveet ja unelmatkin! Todella hyvin kuvaat tässä yhtä jaksoa elämässä, joka toisilla voi olla lyhyt ja toisilla pitkä!

Elämän tuulissa kaikkea tapahtuu, mutta unelmistaan ei tarvitse luopua. Niistä on hyvä pitää kiinni, silti. Kaunis runo.

Nyt on aika harsia ja parsia syyshämyisiä siipiä, ovat sitten eheät kun valon voima taas voittaa pimeyden.

Kaunis, jotenkin niin hauraan suruisa runo...tosin unelmat eivät koskaan ole turhia...

Jopas sun runosi nyt koskettavat. Upeaa!
Mieki just sanoin että talviunille vetäydyn..

Kipeäaiheinen runo, mutta juuri noinhan sitä joutuu elämässä joskus tekemään. Kauniisti kirjoitettu.

Haikea, herkkä runo...pidän

Herätät todella ajatuksia tällä, saat pohtimaan asioita tämän tekstin takana.. minun kun tekisi mieli huutaa tähän; eikun tuulimyllyjä päin! Tässä on nöyryyttä, kokemuksen mukanaan tuomaa viisautta ja tietynlaista antautunista maailmalle ja/tai rakkaudelle....

Monesti tuntuu tältä, mutta onneksi olemme valmiita kursimaan kokoon sen vähänkin, mitä unelmistamme on jäljellä ja paikata reiät uusilla unelmilla. Puhutteleva ja koskettava on runosi.

Tässä kauniissa runossa oli hienosti kuvattu tuntoja joita ajoittain tulee jokaiselle.

Tämä elämä kyllä repii usein siivet ja unelmat riekaleiksi.
Kauniisti ja taidolla tuot asian esille.

Näissä surumielisen koskettavissa
sanoissasi on paljon elämän
viisautta- mennä suojaan, omaan rauhaan.
Mutta unelmilla on oltava siivet ja kun on
suotuisat tuulet voi lentää kohti päämäärää
ilosta siivet lepattaen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut