Minä leijailen tähtipölynä
kohti taivaan teitä.
Valona kimaltelen
yössä mustassa
mielen kaamoksessa.
Olen ympärilläsi
näkymättömänä tomuna,
tähtenä päällä kultaisen kuun.
Hengitä minut sielusi sisään
ja puhalla ulos päiviin pimeisiin.
Olen siellä,
missä kuu rakastuu aurinkoon
ja yö sulkee päivän syliin pehmeään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunista runoutta, sanattomaksi vetää
Tämä runo saa kyyneleet silmiin..niinkaunis,kuin enkelin käsialaa..Ihana!!!
Tämä on kaunis...
Kaunista, totta, lähes lumoava ja mystinen tunnelma...ja niin suunnattoman kaunis! En voi olla pomimatta tästä yhtä lausetta ylitse muiden:
"Hengitä minut sielusi sisään
ja puhalla ulos päiviin pimeisiin." -UPEAA!!!
Hyvin kaunis runosi on. Vaikea on löytää sanoja..
Kyllä nyt on oikein mestari asiala,oli niin hienoa että aivan pyörryttää näin työpäivän päätteeksi.
ihanan hempeää :)
*suosikkeihin*
kaunista ja herkkää....
"valona kimaltelen yössä mustassa" kuinka kauniisti ajateltu oli just tuo kohta,kaunis runo!!
Kiitos.. lohdutuksen polku, hiljaiset sanat ja teot hoitavat meitä. Tämä on ihanan lohdullinen. Mua nyt vaan ihan pohjattomasti väsyttää.. jaksoin juuri tiskata, mut huomasin just, etten ole edes syönyt tänään.. ;)
Todella kaunista tekstiä, varsinkin nuo kaksi viimeistä säkeistöä. Käytät sanoja taitavasti.
Kiitos kaunis kommenteistasi! :)
Lumoavaa tekstiä, joka puree ja vaikuttaa. Ainoastaan lopun kaksi sanaa olisin jättänyt pois, koska olet jo 'siellä.'
Ihana runo, tykkään ihan ........sti
Sivut