Tunnen askeleita taivaankannen
jäänkirkkaalla peilipinnalla.
Erotan hiljaista avaruuden huminaa,
henkäystä taivaan äärettömän.
Kuulen sanomattomia sanoja
yön pimeyden,
huokauksia auringon kultaisen.
Tunnistan sydämenlyönnit
yksinäisten taivaankappaleiden.
Näen väsyneiden matkaajien jäljet
pehmeän pumpulitien päällä.
Aistin tuoksut taivaan tulimeren
ja nuotiot revontulien.
Tämän kaiken minä näen ja kuulen
mielikuvituksen ihmemaassa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielikuvitus on mahtava matkakumppani.
kaunis ihana tunnetta ja tunnelmaa täysi, vain se joka kuuntelee ja hahmottaa tämän avaruuden hiljaisuudessa havaitsee tuon kaiken mistä kerrot
Upea on tämä mielikuvitusmatkasi,
kaunista ja herkkää.
Rentoutuminen saa ajattelemaan mitä ihmeellisempiä asioita ja voi vaikka nukahtaakkin,nähdä unta,mutta hienoja ajatuksia se herätti sinussakin.
Kaunis runosi liikuttaa minua erityisesti tänään. Erittäin herkkää ja upeaa!
Siinä sen näkee kuinka hieno runokin syntyy kun ottaa rennosti ja kuntelee musiikkia,avaruuteen asti ajatukset lensi:)) hieno!!
Tähän sun runoon voi jotenki samaistua. Ku luin tätä, nii mun mielikuvitus sai siivet :)
ois kauheeta jossei ois mielikuvitusta.... =o)
Mystinen runo mielikuvista. Itselleni rentoutusmusiikilla on samanlaisia vaikutuksia, alkaa ajatukset lentää...
Sivut