Tämä harmaan suttuinen päivä
makaa hiljaa minun päälläni
kuin märkä,ummehtunut mantteli.
Ajatusteni sameassa melankoliassa
ajatuskuvieni herkkä filmi
odottaa pientä valoa valottuakseen
ja synnyttääkseen uuden värikkään kuvan
mielikuvieni hauraalle filmirullalle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella kaunista, koskettavaa
ja herkkää runokieltä
ihailen tapaasi käyttää adjektiivejä
ne sopivat tässäkin runossa yhteen kuin
palapelin palaset
Sumuista on syksyn elo ja
mielialakin harmaantuu.
Jospa se valonpilkku leimahtaa
ja antaa ihanan kuvan, elämäsi
otoksen ;)
Vanhana kuvaajana metaforat osuivat kohdalleen. Hieno runo.
Onnistuneesti teos kuvastaa kaamosta ja sen vaikutusta myös ihmismieleen.
Otsikko on osuva, fontti kallellaan - tukee melankoliaa.
Taitava teos!
kyll on syksyinen melankolinen runo
Grafiikkaa runosi on.
Kurkistahan sieltä manttelin alta
niin näet, jos jostain vähän aurinko pilkistäisi. :)
Oikein hyvin olet runoosi saanut kuvailtua tämän ajan kostean harmauden.
Syysapatia ihon alla...niin totta välillä
Hyvin kyllä olet syysapaattisuuden saanut kuvattua runossasi. Erittäin hyvin luotu tuo kuva.
Sivut