Seison tuikkivan tähtitaivaan alla
silmät maailman pahuudelta
suljettuina.
Kuuntelen aistit avoimena
kuinka taivas minulle hiljaa
salaisuuksiaan kuiskaa.
Kuulen ajatuksissani
enkelten hiljaista laulua
taivaankannen tuolta puolen
sieltä,missä rakkauden valo asustaa
iäisellä maallaan.
Miten onkaan rauhoittavaa
tuo pimeän yön tumma kosketus
ajatusteni avoimilla sydänmailla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näihin sinun herkän kauniisiin sanoihisi on minun helppo samaistua. Kuinka ovatkaan ajatukseni olleet viime aikoina yhä useammin tuon suuntaiset. Miten lohduttavaa on uskoa, että asiat järjestyvät niin kuin on tarkoitettu.
Herkkä, kaunis runo...niin kuin sulla aina, hyvä
minäkin haluan kokea tuon
todellakin, hiljaisuus tähtitaivaan alla tuntuukin juuri kuvaamasi kaltaiselta, aistien avoimuus kertoo sinun olevan valveilla ja valppaana, pidän öisestä taivaasta, juoksenhan aamuyössä joka aamu, siksi sinun öisestä taivaasta sen tutkiskelusta ja kuuntelusta kirjoittama runo *upposi* minuun, sydänmaat kuulostaa lohduttavan kauniilta
Ihana, levollisen upea on runosi tunnelma! Tässä ikäänkuin itsekin seisoo tähtitaivaan alla, antaen sielulleen aikaa kuunnella.
todella kauniisti
jälleen kirjoitit
pidän todella tästä
Osaat äärimmäisen hyvin kuvailla kokemaasi tunnelman... näin lukijanakin voi runon lopussa sulkea silmänsä ja lähes nähdä kaiken tuon kauneuden.
Hieno.
Suljettujen silmien takana kokonainen Valon valtakunta! Mieltä rauhoittava ja avartava runo, joka todella koskettaa sisintä *Kiitos
Sinulle toivoisin vain kaikkein kauneinta laulua enkelten..nämä runotkin ovat kuin enkelten kultaisia säveliä<3
pieni matka sielusi porttien taakse
Pehmeä
paljon avoimuutta että muukin elämä on tuhannen tärkeä
kuin materia
Pidän runostasi sydämestäni!!!
Sivut