Sinä katselit
tähtitaivaan hiljaista lumoa.
Osoitit kädelläsi Otavaa
joka kirkkaana loisti
miljoonien tähtien joukossa.
Minä katselin silloin
sinun hiuksiesi kuuraisia suortuvia
mitkä kirpeä pakkanen
oli kasvoillesi kuorruttanut.
Silmänripsiesi hiljaiset liikkeet
olivat minulle kuin yötaivaan
äänetöntä kuiskintaa.
Sen avaran taivaan alla
kosketin sormillani amorinkaartasi
ja piirsin sen ääriviivat
oman sydämeni kohdalle,
jotta muistaisin sinun piirteesi
elämäni loppuun asti.
Selite:
Runoon on käytetty sanoja: Kuura, Ripset, Otava ja Amorinkaari
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan mielettömän kaunis<3
vau. hyvin vaikuttavaa.
kauniita sanoja sait käyttöösi
ja hyvin olet ne asetellut. :)
Sanoinkuvaamattoman kauniisti olet noiden sanojen ympärille kirjoittanut tämän upean, romanttisen runon. Minä tykkään paljon tästä.
: )
Hyvin soljuva kaunista lyriikkaa
Rakkaudella piirsi siveltimesi kuvaa,
antoi lukijalle rauhallisen, herkän
tunnelmapalan ;=) Kiitos!
Otsikosta lähtien itkettävän ihana rakkausruno. Kauneimpia, mitä olen lukenut. Harvinaisen onnistunut, romanttinen tunnelma. Mieleeni tulee Leif Wager lausumassa tätä. :)
Ihana rakkauden täyteläinen runo! :)
Niin kaunis, ettei sanoja löydy kuvailemaan.
aivan liikuttavan kaunista. ihanaa rakkautta.
Noin sitä näkee rakkaimpansa.
Sivut