KIRKAS HETKI ENNEN AURINGONLASKUA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
906
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 14.1.2025 9:27

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
(ja airojen vaimea loiske tyynellä järvellä)
 
Hän lähestyy
suoraan auringosta.
 
Minä sokaistun.
Vene liekeissä.
 
Aurinko ajautuu rantaan.
Hehkussa
väännyn,
kuin sulava metalli,
muodottomaksi.
 
Hämärissä
verkkaisin aironvedoin
vene hitaasti lipuu
illasta yöhön.
 
Karrelle palaneessa
sydämessäni tuuli viriää.
Yöksi viilenee.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavan kaihoisaa ja niin kaunista.
voimakas kohtaaminen - puhutteleva runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot