Laiturilla palaa lyhty,
veteen heijastuva,
väliin lepattaen melkein sammuva,
mutta jostain taas voimaa saaden
leimahtaa kirkkaaksi roihuksi.
Sydän tykyttäen odotan
venettä ylävirralta,
minulle osoitettua kirjettä
veden kantamana.
Paperista taiteltu vene
lipuu alavirtaa,
kiinnittyy laituriin.
Kirjaimet liukenevat,
vesi värjäytyy.
Veri sekoittuu veteen.
Odottamaton puhuri
sammuttaa lyhdyn.
Nyt ei enää ole muuta
kuin tumma, pohjaton virta,
kaiken kattava pimeys,
syvä ja rauhallinen hiljaisuus.
Otan vastaan kirjeen,
vaikka se onkin osoitteeton
ja sattumanvarainen,
on se minulle osoitettu.
Kun sitten aamu valostuu,
luen kaukaa tulleen,
rakkauden osoituksen
virran tuomana
tuntemattomalta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut