Tule minua auttamaan.
Mäki on jyrkkä ja liukas,
minua vaivaa issias ja lonkkavika.
Kuorma on raskas työntää, edellä
taakse jääneet kirjoittamattomat runot.
Tule siis ja auta!
Siinä on portti, jonka saranat eivät ruostu.
Siinä on kuoppa, juuri sopivan suuruinen
minulle ja kuormalleni, puun katveessa,
joka saa minusta voimansa,
minun mätänevästä ruumiistani.
Kun kuoppa on umpeen luotu,
minun viimeinen teokseni
nousee runkoa ylös oksistoon,
lehtiin, jotka vihertyvät
ja kellastuvat,
tippuvat pehmeästi yksitellen,
marto side minun silmilläni.
Selite:
KOKEILU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi