VIIMEISEN RUNON JÄLKEEN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
909
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 29.1.2025 21:02

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Tule minua auttamaan.
Mäki on jyrkkä ja liukas,
minua vaivaa issias ja lonkkavika.
Kuorma on raskas työntää, edellä
taakse jääneet kirjoittamattomat runot.
Tule siis ja auta!

Siinä on portti, jonka saranat eivät ruostu.
Siinä on kuoppa, juuri sopivan suuruinen
minulle ja kuormalleni, puun katveessa,
joka saa minusta voimansa,
minun mätänevästä ruumiistani.

Kun kuoppa on umpeen luotu,
minun viimeinen teokseni
nousee runkoa ylös oksistoon,
lehtiin, jotka vihertyvät
ja kellastuvat,
tippuvat pehmeästi yksitellen,
marto side minun silmilläni.

Selite: 
KOKEILU
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot