ROTTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.4.2025 7:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Minä luulin niiden kuuluvat menneisyyteen,
lapsuuteeni kellareihin ja pihapiiriin,
mutta nyt yksi niistä oli ajettu huoneen nurkkaan.

Se pelkää minua
ja minä pelkään sitä.
Kuten minä nyt,
kun luulen sen hyökkäävän kimppuuni
ja purevan kurkkuni auki,
se myös pelkää kuollakseen minua.

Se peittää pelkonsa pistävällä tuijotuksellaan
ja minä koetan tässä olla kuin ei olisi mitään pelättävää.

Mutta en voi katsella muualle, vain suoraan
kohti sen mustaa, tuijottavaa katsetta.

Se jännittää lihaksensa kuin hyppyyn silmilleni,
ja samalla se nuuhkii koko ajan ilmapiiriä,
mutta itse asiassa se toivoo vain löytävänsä nyt
edes jonkinlaisen pakoreitin
omasta tukalasta tilanteesta.

Ja vaikka haluaisin kääntyä ja poistua
kasvojani menettämättä, arvokkaasti,
seison vain uhkaavassa tilanteessa jäykkänä
kuin rautaromusta hitsattu veistos,
kädet torjunta-asennossa
vastaanottamaan mahdollinen
hyökkäys

tai pakenemaan paikalta.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, toivottavasti kuitenkin kaikki on kunnossa <3 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot