![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Minä luulin niiden kuuluvat menneisyyteen,
lapsuuteeni kellareihin ja pihapiiriin,
mutta nyt yksi niistä oli ajettu huoneen nurkkaan.
Se pelkää minua
ja minä pelkään sitä.
Kuten minä nyt,
kun luulen sen hyökkäävän kimppuuni
ja purevan kurkkuni auki,
se myös pelkää kuollakseen minua.
Se peittää pelkonsa pistävällä tuijotuksellaan
ja minä koetan tässä olla kuin ei olisi mitään pelättävää.
Mutta en voi katsella muualle, vain suoraan
kohti sen mustaa, tuijottavaa katsetta.
Se jännittää lihaksensa kuin hyppyyn silmilleni,
ja samalla se nuuhkii koko ajan ilmapiiriä,
mutta itse asiassa se toivoo vain löytävänsä nyt
edes jonkinlaisen pakoreitin
omasta tukalasta tilanteesta.
Ja vaikka haluaisin kääntyä ja poistua
kasvojani menettämättä, arvokkaasti,
seison vain uhkaavassa tilanteessa jäykkänä
kuin rautaromusta hitsattu veistos,
kädet torjunta-asennossa
vastaanottamaan mahdollinen
hyökkäys
tai pakenemaan paikalta.
lapsuuteeni kellareihin ja pihapiiriin,
mutta nyt yksi niistä oli ajettu huoneen nurkkaan.
Se pelkää minua
ja minä pelkään sitä.
Kuten minä nyt,
kun luulen sen hyökkäävän kimppuuni
ja purevan kurkkuni auki,
se myös pelkää kuollakseen minua.
Se peittää pelkonsa pistävällä tuijotuksellaan
ja minä koetan tässä olla kuin ei olisi mitään pelättävää.
Mutta en voi katsella muualle, vain suoraan
kohti sen mustaa, tuijottavaa katsetta.
Se jännittää lihaksensa kuin hyppyyn silmilleni,
ja samalla se nuuhkii koko ajan ilmapiiriä,
mutta itse asiassa se toivoo vain löytävänsä nyt
edes jonkinlaisen pakoreitin
omasta tukalasta tilanteesta.
Ja vaikka haluaisin kääntyä ja poistua
kasvojani menettämättä, arvokkaasti,
seison vain uhkaavassa tilanteessa jäykkänä
kuin rautaromusta hitsattu veistos,
kädet torjunta-asennossa
vastaanottamaan mahdollinen
hyökkäys
tai pakenemaan paikalta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut