1700-luvulla sataa räntää
Esterhazyn palatsin katolle.
Lumi sulaa hiljaa hitaasti.
On hiljaista.
Kaikkialla on hiljaista.
Soittajat keräävät kimpsunsa ja kampsunsa.
Loppupäivä on vapaata.
Kaunis lopetus sinfonialla,
sanoo Haydn itsekseen puoliääneen.
Yksinäinen viulu, yksinäinen jousi
yksinäinen hitaasti soiva sävel
sammuu.
Lounaana läskisoosia ja perunoita.
Kyllä nyt maistuu ja elämä jatkuu.
Monta yhteiskuntaluokkaa ylempänä
jossain palatsin perimmäisessä salissa,
ruhtinas on yksin, niistää nenäänsä,
heittää puuteroidun peruukin pöydälle
ja aivastaa.
Hevonen on valjaissa,
matkavaunut valmiina lähtöön.
Räntää sataa palatsin pihalle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut