Sido kengännauhat ja lähde!
Vielä on elinaikaa jäljellä siellä mihin menet, vaikka päämäärä on vielä
sinulle tuntematon, etkä näe seuraavan tienmutkan taakse, kun hämärä jo laskeutuu, niin silmäsi
tottuvat kyllä valon vähyyteen.
Pimeän tuloa on kestänyt kuukausia, kuukausia on huoneissasi palaneet valot jatkuvasti kaiket ajat.
Älä niitä sammuta lähtiessäsi ja jätä ovi lukitsematta! Ne tulevat kuitenkin kotiisi, katkovat pihdeillä sähköjohdot ja murtavat ovesi rynnäköllä.
Kaiken voit sinne jättää; voit jättää television auki ja radion soimaan. Tavarasi heitetään kaaressa ikkunan läpi pihalle, kaikki laatikot ja komerot pengotaan, sänkysi kaadetaan kumoon, tyynyt revitään veisillä auki. Mitään he eivät jätä tutkimatta, mihin olet onnellisuutesi piilottanut.
Eivät he sitä löydä! Se on kätketty sinun muistoihisi, jotka otat mukaasi, kun lähdet. Muistojasi he eivät voi sinulta riistää. Se on perusta, jolle voi alkaa rakentaa uutta kotitaloa sinne, mihin myöhemmin saavut. Se on nyt vahva mielikuva, uusi talo, jossa tuoksuu tuore lauta ja uusi maali.
Tärkeimmät asiapaperisi, sinun muistosi onnellisista päivistä, tallennat siellä lipaston laatikkoon, jossa ei ole lukkoa. Lukkoja ei siellä enää tarvita.
Voit vielä silloin tarkistaa ja täydentää muistojesi asiapapereita, tehdä lisäyksiä tai poistoja ja laittaa ne takaisin laatikkoon. Suljet laatikon, mutta voit ottaa ne esille aina milloin haluat. Ne paperit eivät kellastu eivätkä haperru, eivät katoa olemattomiin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno!
Sivut