en jaloillani seisoisi,
että jos joku tuntemattoman näköinen,
kotiseudultaan paennut muukalainen
tervehtisi minua vieraalla kielellä,
tarttuisi luontevasti käteeni
ja hymyilisi,
kuin tunteakseen
oman, kauan sitten kadottamansa
nuoruuden ystävän,
jota ei ollut aikoihin nähnyt,
mutta vuosien kuluttua ja pitkän matkan takaa
nyt minut vihdoinkin olisi löytänyt,
niin ettenkö silloin hieman järkyttyisi,
horjahtaisi ja perääntyisi
muutaman taka-askeleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin
Sivut