Vähän matkaa
sinä saatat minua.
Tästä minun on jatkettava yksin.
Aurinko loistaa vielä, mutta
on jo väsynyt,
laskee viimeisiä hetkiään.
Tiedän,
että olet huolissasi
miten selviän perille.
Tiedän, että jäät katsomaan perääni.
Joka askeleella, kun etäännyn yhä kauemmaksi sinusta,
tulen pienemmäksi, vähenen,
kunnes katoan kokonaan, sulaudun maisemaan.
Sinä seuraat kulkuani vieläkin,
vaikka et enää minua näe,
kun kuljen yhä syvemmälle
yön selkään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut