TILA, PUHDISTUMINEN JA VAPAUS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.4.2025 16:45

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
Maailma on niin täyteen ahdettu,
  etten saa ajatuksilleni väljyyttä.

    Yöllä nousen, avaan oven.
       Pimeästä kuulen sateen.
          Se antaa tilaa,
             puhdistaa,
               ja vapauttaa.

             Vaikka koleus
        nostaa kylmän väreet,
en halua sulkea ovea.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan upeaa runoilua, toiset tykkää viileästä, toiset helteestä <3 

Tämä runo on kuin kannanotto tai mielenilmaus.
Runon kokija oivaltaa omat oikeutensa saada osansa, raivata tilansa tähän todellisuuteen. 

Joskus vain se tavallisesti varjoihin jäävä puoli kokemusmaailmaa on se ainut paikka,
josta voi itsensä löytää.

Joskus vain yksinäisyys, yö ja pimeys on ainut lääke, joka tehoaa.
Joskus täytyy sukeltaa kylmään veteen löytääkseen uudestaan itsensä,
nostattaa väkensä syvyydestä,

sieltä minne kukaan muu ei tohtisi mennä.
Joskus yksinäisyys on siunaus.

Tässä olen havaitsevinani myös puhdasta halua antautua elämälle
ja kiertokulkuihin, jotka ovat rajottunutta mieltä viisaampia.

Tässä on rohkeutta vapautua peloista ja uudistua, syntyä uudestaan.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot