Metsäpalon jälkeen
ajan myötä
puut hengittävät taas.
Kuivan metsän
helteisessä sydämessä valvon,
ettei se lähtisi enää vieraan matkaan,
että saisimme yhdessä
lähteä karkumatkallemme
ja vuosikymmenten kuluttua,
kuin eksyneet tuhlaajasisarukset,
tulla yhteiseen vihreään kotiimme
takaisin.
Mutta en hallitse sitä.
Sillä on omatahto,
se riistäytyy käsistäni
ennen aikojaan
ja minua nopeammin
pakenee.
ajan myötä
puut hengittävät taas.
Kuivan metsän
helteisessä sydämessä valvon,
ettei se lähtisi enää vieraan matkaan,
että saisimme yhdessä
lähteä karkumatkallemme
ja vuosikymmenten kuluttua,
kuin eksyneet tuhlaajasisarukset,
tulla yhteiseen vihreään kotiimme
takaisin.
Mutta en hallitse sitä.
Sillä on omatahto,
se riistäytyy käsistäni
ennen aikojaan
ja minua nopeammin
pakenee.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut