Tervattuun veneeseen
minä synnyin
ja näin kaikkien mahdollisuuksin järvenselän:
- makean veden kevyt liplatus,
joka airon vedolla kuohahti
ja kokka kolahti rantakiviin.
Aamu-usva hälveni rantaleppien yltä.
Rakensin kivistä piirin,
keräsin kuivia risuja sen keskelle
sytytin nuotion
kuuntelin liekkien risahtelua
ja hieroin savusta kirveleviä silmiäni.
-
Jossain siellä rantavesissä
makaa melkein veden peittämä
veneen hylky.
Laskeva aurinko
punaa leppien rungot,
minun alastoman vartaloni,
ja jalkani ovat kevyet
kun nousen rantapengertä
kiipeän yhä ylemmäksi
kohti vaaran lakea,
vielä toteutumatonta
määränpäätä,
ja nähdä edessäni
auringossa kimmeltelevän
järvenselän,
sen, jolle selkäni käänsin
kun lähdin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Maalaat hienosti sanoillasi eläviä kuvia.
Ja opetus lie ollut se että sama on maisema edessä
kuin mitä tarjosi paikka josta lähti
PS. Pieniä painovirheitä veliseni: "aamuusva" ja "lädin"
Sivut