(In memoriam Veera)
Vedän Veeraa pulkassa ylös mäkeä.
Maassa ensilumi. Hämärtää jo.
Taivaalle syttyy ensimmäinen tähti.
Se sykkii, se on Veeran tähti.
Tässä vetonarun päässä, pulkassa istuu elämä itse,
korvahatussa ja toppahaalarissa,
käsissä lumiset tumput.
Veera kiljuu riemusta,
kun pulkan vauhti kiihtyy mäkeä alas.
Siinä on elämän tarkoitus.
(kirjoitettu 20.11.2002 jälkeen)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ehkä olemmekin täällä etsimässä sitä? Olisiko se elämän tarkoitus?
Itse runo on yksinkertaisessa ja arkisessa tunnelmassaan ihastuttava, liikuttava ja kaunis.
Pidän tätä yhtenä onnistuneimmasta runoistasi.
Sivut