IHAN TAIVAASEEN SAAKKA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
919
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 11.3.2025 19:45

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 
 
Huhuilen avoimesta ikkunasta pihalle:
"Huhuu, hei oletteko siellä yhä?
Tulkaa jo kotiin!
Hämärtää, pian tulee pimeää."
 
Kaikki lapset siihen yhteen ääneen:
"En halua tulla sisälle.
En voi lopettaa.
Leikki on vielä kesken.
Se täytyy järjestää valmiiksi.
Tulen sitten."
 
Olen raottanut ovea,
kurkistanut ikkunasta
satoja, satoja kertoja nähdäkseni
elämäni viimeisen auringonlaskun,
toistuvan lopun symbolin.
Mutta lapsille se ei ole symboli,
vaan aurinko, punainen kumipallo,
joka laitetaan illan tullen lelulaatikkoon
toisten lelujen joukkoon,
ja huomenna leikitään taas,
nostetaan aurinko laatikosta
heitetään se hirmuisen korkealle,
ihan taivaaseen saakka.
 
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lapsen mielen voisi säilyttää läpi elämän, se on niin hellyttävää <3 
Nokkela idea runossasi... pidin varsinkin lopun tiiviydestä. 
Sanasi olivat tavoittaneet jotain tavattoman suurta ja kaunista. Jotenkin tämä kosketti kovin. Kaunis.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot