AAMUAURINKO

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 9.4.2025 7:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
 Kun yöllä heräsin,
salamat valaisivat huonetta
ja sade rämisytti peltikattoa.

Jyrinän läpi
en kuullut koputusta oveen,
mutta aavistin,
että sinä
tukka vettä valuen
olit ovella
ja silmät loistaen pyysit,
saisitko tuoda
vähän aurinkoa tänne?

 Tule vain,
sanoin.
Astu peremmälle.

 Sinä väläytit lämpöisen hymyn,
ja se tarttui minuun.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo
Käsinkosketeltavaa kerrontaa, välillä todellakin saisi sataa <3
Aidossa hymyssä on hitunen hyvettä mukana.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot