Kiven raosta, kallion kolosta,
onton puun onkalosta
arkaillen ulos astuivat,
silmiänsä siristellen
pulleat, parrakkaat
metsän pienet menninkäiset
sekä sievät, sorjat – puolipukeissaan
kultasiipi keijukaiset.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
Odottivat ottajaansa
kainon puna poskillaan
pienen pienet keijutytöt
tanssittajaa taitavinta,
menninkäistä, poikaa koreaa
hurjaa keijuin hurmuria,
kultasiipien silittäjää,
ystävää yhdeksi päiväksi.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
Alkoi tanssi tantereella,
tanhu Tapion tuvassa.
Villisti piiri pyöri,
kevyt oli keijujen askel,
sulava menninkäisten meno.
Liehuivat liinaiset helmat,
tuiversi tuuli tuuheat parrat.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
onton puun onkalosta
arkaillen ulos astuivat,
silmiänsä siristellen
pulleat, parrakkaat
metsän pienet menninkäiset
sekä sievät, sorjat – puolipukeissaan
kultasiipi keijukaiset.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
Odottivat ottajaansa
kainon puna poskillaan
pienen pienet keijutytöt
tanssittajaa taitavinta,
menninkäistä, poikaa koreaa
hurjaa keijuin hurmuria,
kultasiipien silittäjää,
ystävää yhdeksi päiväksi.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
Alkoi tanssi tantereella,
tanhu Tapion tuvassa.
Villisti piiri pyöri,
kevyt oli keijujen askel,
sulava menninkäisten meno.
Liehuivat liinaiset helmat,
tuiversi tuuli tuuheat parrat.
Soitti sirkat, lauloi linnut,
säesti tuuli oksistossa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
emmekä tajua - runon hieno sadun maailma ei saa kadota!
Sivut