Kukkivan omenapuun alla
puutarhatuoli.
Hän istui siinä ,
auringon noususta
päivän laskuun istui
ja siristi silmiään
taivasta kohti.
Oksien varjot häilyivät
istuvan kasvoilla,
kunnes lämmin toukokuun tuuli
sipaisi hiuksia
ja pieni poutapilvi peitti hetkeksi
auringon.
Nyt hän on noussut ja poistunut.
Ei jaksanut syksyyn saakka
siinä odottaa.
Kesä kutsui mukaansa
lyhyeen, mutta kiihkeään tanssiin.
Omenat kypsyvät
aikanaan.
Ne odottavat poimijaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis
Mutta ovathan omenapuut aivan runollisia vai mitä, veliseni?
Kelpo runo tämäkin.
Sivut