OMENAPUU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.4.2025 11:05

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 




Kukkivan omenapuun alla
                puutarhatuoli.

Hän istui siinä ,
auringon noususta
päivän laskuun istui
ja siristi silmiään
taivasta kohti.

Oksien varjot häilyivät
    istuvan kasvoilla,
kunnes lämmin toukokuun tuuli
            sipaisi hiuksia
ja pieni poutapilvi peitti hetkeksi 
                   auringon.
                

Nyt hän on noussut ja poistunut.
Ei jaksanut syksyyn saakka
              siinä odottaa.

Kesä kutsui mukaansa
    lyhyeen, mutta kiihkeään tanssiin.

Omenat kypsyvät
                       aikanaan.

      Ne odottavat poimijaa.
 

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kerrassaan ihanaa, nyt on menossa kesä mitä parhain.
Liikuttava
Kaunis
Omenapuiden kukinta innoittaa runoilijoita siinä missä kirsikkapuidenkin... 
Mutta ovathan omenapuut aivan runollisia vai mitä, veliseni?
Kelpo runo tämäkin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot